Hiihtoretki Näkkälävaaralle

MIKÄ: Näkkälävaara, 490 m korkea tunturi

MISSÄ: Näkkälän kylä, Enontekiö

KENELLE: Päiväretkikohde hyväkuntoisille retkeilijöille ja mäenlaskijoille

KAUANKO: Näkkälän P-paikalta vaaran huipulle ja takaisin noin 10 km

PALVELUT: Näkkälän Eräpalveluiden lukittu vuokrakota ”Tropical Bar” Näkkäläjärven länsirannalla

Näkkälävaara. Vaikka se sijaintinsa puolesta on helposti saavutettavissa aivan Näkkälän kylän kupeessa, vaaran rinteille kapuaminen oli pitkään jäänyt minulta haaveilun tasolle. Kaikki aiemmat Näkkälään liittyvät retkeni olivat suuntautuneet itse kylästä joko etelään kohti Hettaa tai kauemmas Pöyrisjärvelle ja sen taakse. Laskiaissunnuntain retken jälkeen huomasin, että aivan turhaan!

Retkipäiväni alkoi Hetan Ladun järjestämällä ulkoilutapahtumalla Näkkälässä. Siirryimme Näkkälän P-paikalta 13 osallistujan voimin joko lumikenkäillen tai hiihtäen Näkkäläjärven länsirannalle tulistelemaan. Järvellä liikuttaessa on syytä seurata kelkkauraa ja olla varovainen Kenttäharjun ja Runkaharjun välisen salmen kohdalla, sillä se pysyy talvellakin sulana. Kuljettuamme noin 2,5 km saavuimme Tropical Bariin, Näkkälän Eräpalveluiden lukitulle vuokrakodalle. Teimme tulet ja nautimme eväät nuotion loimussa seurustellen.

Seurueen ryhtyessä paluumatkalle kohti parkkipaikkaa aloitin oman seikkailuni Peltosen metsäsukset jalassani kohti Näkkälävaaraa. Merkitty kelkkaura kulkee vaaran koillisrinnettä saavuttamatta kuitenkaan sen huippua. Nousu on tällä rinteellä jyrkkä, mutta kovaksi tamppautunutta kelkkauraa on suhteellisen helppo kiivetä.  

Tunturikoivikko hallitsee vaaran maisemaa muutaman männyn erottuessa siellä täällä tummempana läikkänä. Rinteen noustessa ja puuston harvetessa hanki kantoi hyvin ja siirryin pois kelkkauralta sen kääntyessä takaisin vaaran juurelle. Ilma oli helmikuisen harmaa auringon yrittäessä sitkeästi paistaa paksun pilviverhon takaa.

Näkkälä on kylä, jonka tuntee koiristaan. Lähes jokaisessa talossa on koira, useimmissa porokoira. Ei pidä hämmästyä, jos kylän raitilla kulkiessaan kohtaa irrallaan juoksevan koiran, joka käy tervehtimässä tulijaa ja jatkaa sitten matkaansa. Vaaran rinnettä noustessani kylältä kaikuva yksinäinen haukunta saatteli matkaani kauan, ennen kuin lakkasi kuulumasta. Sen verkkainen sointi komppasi sunnuntai-iltapäivän kiireetöntä tunnelmaa.

Näkkälävaaran laki on puuton ja tasainen. Aikani sillä hiihdeltyäni ja nautittuani pilvisestä maisemasta lähdin paluumatkalle. Se oli hauska! Pitkiä pellavia tuli laskettua koko loppuvuoden tarpeiksi. Kylää lähestyessäni kiireetön haukunta kantautui taas korviini ilmoittaen retken olevan lopuillaan.

Retki päättyi Näkkäläntielle, minne olin sopinut kyydistä Ystävän kanssa. Kuljettaessa Näkkälävaaran koillisrinnettä on syytä huomioida Lauttajärveen ja Lauttajärventiehen rajautuva poroaitaus, joka täytyy kiertää. Kotimatkalla auton lämmityksen puhaltaessa täysillä aloin tuntea oloni uneliaaksi ja mietin, ettei tätä laskiaissunnuntaita olisi voinut viettää paremmin kuin laskemalla mäkeä Näkkälävaaran rinteillä ja tulistelemalla Ystävien kanssa Tropical Barissa!